En nyt sitten kuitenkaan mennyt talviunille, joten on yritettävä saada harjoitusohjelmasta uudelleen kiinni.

Vaikka tarkka kisasuunnitelma ensi kesälle on vasta hahmollaan, olin kyllä jo alkusyksystä miettinyt talvikauden harjoittelulle tavoitteita: Uinti kuntoon. Lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Viimeistään kevään puolella lisää pyörää, jotta jaksaa polkea pidempään ja pysyä aeroasennossa. Juoksu voi jäädä vähän vähemmälle, sillä juoksukunto on edelleen kohtuullinen.

Syksyn ohjelma oli valmennusryhmän ja seuraharjoittelun myötä vähän aiempaa tiukempi. Kovin säännöllistä viikkorytmiä en löytänyt enkä sellaista oikeastaan edes tavoittele. Kahden uintitreenin, parin juoksun ja ainakin yhden pyöräilyn ja punttisalin sovittaminen kalenteriin joka viikko samalla tavalla on hankalaa. Ohjelman täytyy joustaa.

Ennen kuin uusin lockdown iski, harjoitusten tahti oli silti alkanut muotoutua:

Lauantaisin oli valmennusryhmän vakiovuoro, jolloin uimme yhteisen ohjelman mukaan. Fokus oli voiman ja kestävyyden kehittämisessä. Eli lauantain tunnin aikana uitiin paljon.

Sunnuntaisin kävin yleensä itsekseni juoksemassa hitaan pitkän lenkin. (Mistä tietää, että ihminen on hurahtanut triathlon-harrastukseen? Sunnuntai ei ole pyhä tai vapaapäivä eikä kirkkopäivä vaan pitkän lenkin päivä.) Näin talvella pitkätkin lenkit ovat olleet vielä suhteellisen lyhyitä tunnin puolentoista keikkoja, pikkuhiljaa matkaa pidentäen. Avainsana tässä on hidas, kun pulssi alkaa nousta kolmoselle, mennään rauhallisemmin köpötellen, vaikka sisäinen sankari luulisi mitä.

Maanantai oli syksyllä usein välipäivä. Nyt kylmällä ja pimeällä on maanantaisin ollut etä-spinning kodin pyörähuoneessa (jossa teen myös töitä).

Tiistaina on ollut ns. kehittävä juoksutreeni eli kovempi harjoitus. Näitä juoksin syksyllä ryhmässä valmentajan ohjeiden mukaan, viime viikot olen etsinyt sopivia vetoja kelloon omatoimisesti.

Keskiviikkona on tavallisesti palautteleva päivä, yleensä lyhyt rauhallinen juoksu tai pelkkä työmatkapyöräily. Pyöräilyjä töihin tulee nykyään niin vähän – etätöiden haittapuolia –, että olen miettinyt, pitäisikö aamiaisen jälkeen polkea joka päivä puoli tuntia töihin, vaikka työpiste onkin kotona. Hyvä idea, kokeilemista vaille.

Ennen kuin julkiset hallit menivät kokonaan kiinni, torstai oli viikon toinen uintipäivä, hieman enemmän tekniikkaan keskittyen, ja perjantaina kävin lyhyellä pyörälenkillä kun kelien puolesta vielä pystyi, tai toisinaan juoksemassa kolmannen kerran.

Tällä tavalla viikkotunteja tuli 7-10. Hassua. Joskus aiemmin (siitä ei itse asiassa ole kuin puoli vuotta) pidin tällaisia treenimääriä täysin mahdottomina.

Nyt tammikuussa olen tavoitellut samoja tuntimääriä, vaikka kaikki on suljettu ja seuran treenit joko peruttu tai pidetty verkon yli. Spinning toimii hyvin zoomin yli, juoksut olen muutenkin suurimmaksi osaksi juossut yksin. Uinti on ollut isoin haaste. Olemme onneksi päässeet muutaman kerran yksityiseen halliin omalle radalle, ettei unohdus vie veden tuntua kokonaan.

Keväämmällä on varmasti painetta nostaa tuntimääriä, kun mukaan pitäisi saada pitkiä pyörälenkkejä ja tärryytystä sen verran, että keski-ikäinen keho kestää pidempiä juoksumatkoja, mutta nyt talvikaudella olen oikein tyytyväinen, jos saan roikuttua tämänkaltaisesta rytmissä. Harjoittelua tulee näinkin enemmän kuin koskaan aikaisemmin talvella.

Kevättä odotellessa.